Kesä on alkanut kääntyä kohti alkusyksyä. Vielä on kuitenkin lämpimiä kesäpäiviä edessäpäin toivottavasti. Mitäs kaikkea sitä onkaan menneeseen pariin kuukauteen taas kuulunutkaan. Ja mitä kaikkea onkaan vielä edessä :)
Moni on kehunut, että tämä kesä on ollut kovin sateinen ja viileä. Onhan se sitäkin tietysti ollut. Itselle osuivat sopivasti kesän hellepäivät vapaapäiviin ja sain nauttia niistä kesämökillä melkein 30 asteen lämmössä. Rusketustakin on tullut, joten en voi väittää, että kesä on ollut huono ilmojen suhteen.
Tai no, olinhan Vantaan festivaaleilla käymässä ja sain ukkoskuuron niskaani. Mutta, sekään ei tuntunut niin pahalta, koska Pete Parkkonen lauloi juuri "Kohta sataa" biisiään ja silloin sitä vettä oikeasti tuli kaikista eniten. Huvitti vaan ja sateen jälkeen aurinkokin alkoi paistaa lämpimästi. Joten saimme onneksi nauttia Antti Tuiskun todella energisestä showsta iltamme päätteeksi jalat kuivina, kunhan sitä ennen kuivateltiin kengät ja otettiin sisäistä lämmittäjää :D
Lomaa pidin pari viikkoa juhannuksen jälkeen. Siitä viimeiset päivät sain kärsiä kesäflunssan oireista. Ja sitten itse flunssasta ja sitä kesti kuukauden päivät... Jumpista onneksi pidin kesätaukoa, joten pystyi ottamaan rauhallisesti kropan suhteen. Treenaamiseen tuli siis aika pitkäkin tauko, mutta saivatpa ainakin ylirasittuneet lihakset levätä kunnolla :) Nyt on jo yskiminen loppunut ja ensi viikolla alkaakin sitten jumpanvetohommatkin sopivasti.
Moni on kärsinyt tänä kesänä sitkeästä flunssasta. Ihan minne vain menikin niin aina joku köhi keuhkojaan pihalle. Lääkkeeksi ei auta muu kuin lepo ja rauhallisesti ottaminen. Eli ei mennä sinne salille tai jumppaan tai juoksulenkille, jos sydän tykyttää liikaa. Kun se ensimmäinen hyvän olon päivä tulee flunssan jälkeen, niin silloinkin pitää vielä malttaa se päivä ja mennä sitten vasta seuraavana päivänä kokeilemaan hengästyykö urheillessa. Itse kärsin enemmänkin yskimisestä kuin hengästymisestä, mutta silti otin iisisti enkä lähtenyt salille rehaamaan liian aikaisin.
Jazzeilla tuli käytyä perjantain konsertissa. Edellisenä päivänä oli vettä satanut aika rankastikin, mutta perjantaina alkoi säästä vastaavan tyypin pienen pohdinnan jälkeen onneksi titityykeli ja sai nauttia konsertista auringonpaisteessa. Lauantaina taisi olla vielä lämpimämpää. Eli jazzit menivät siis ihan mallikkaasti, en kastunut :)
Porisperefestarit jäivät tänä vuonna harmittavasti väliin, koska olin töissä. No, keli ei ollut tietysti ihan mitä parhain kaikkina pävinä, mutta kivaa oli kaikilla ollut. Ehkä mä sitten taas ensi vuonna pääsen oman kylän molempiin festareihin. Täytyy kyllä sanoa, että Vantaan festarit eivät kyllä yltäneet millään Porisperen atmosfäärin tasolle. Ei sitten millään. Kyllä meillä vaan on hyvät puitteet tällaisiin tapahtumiin ja annetaan ymmärtää niin myös lopulle Suomea.
Mun kesässä on vielä edessäpäin oman kuntosalimme 10-vuotisjuhlaa ja henkilökunnalle on varattu tietysti hieman rentouttavaa koulutusta. Toivotaan nättiä keliä, koska menemme Yyterin Huikeeseen killumaan puissa. Kiva paikka, kannattaa käydä kokeilemassa. Jos nyt ehtisin testaamaan kaikki radat, viimeksi jäi monta väliin ajan puutteen vuoksi.
Ja se koulukin alkaa ihan juuri. "Hyvä YLI-opiskelija! Ensimmäinen lähipäivämme lähestyy ja tässä sinulle ennakkotehtävä." Tehtävänä oli persoonallisuustesti, voi ei...mä oon niin huono tuollaisissa ;) Mulla on persoonassa vähän kaikkea ja jotenkin oli hankalaa taas vastailla multippelimalliseen testiin. No, siinäpä sitten selvittävät millainen persoona olen ja millaiseen ryhmään minut laitetaan.
Kesään on kuulunut siis aika lailla hyvää, mutta myös sitä huonoa. Juuri saimme järkyttävän uutisen ensin Espanjasta ja sitten Suomen Turusta. Osanottoni uhrien omaisille. Kyllä ihmisten henkinen pahoinvointi voi satuttaa viattomia karmealla tavalla. Tällainen tulee ikävä kyllä koko ajan lähemmäs omaa kotipesää, jos asioihin ei pystytä puuttumaan ajoissa. Mutta miten? Näitä yksittäisen ihmisen julmia tekoja kun ei pysty tietämään etukäteen. Vielä ei itseä pelota asua Suomessa, mutta ulkomaille lähteminen tuo jo mukanaan pienen huolen mitä voi tapahtua. Ei anneta tuollaisen kuitenkaan lannistaa eikä pelottaa. Elämän täytyy jatkua joka tapauksessa.
Alkukesänä oli vanhempieni kissa karkuteillä ja veljenpojalla oli kova suru, että missä mummun ja vaarin katti oikein on. No, hänhän oli onneksi vain poikamiesviikkoa viettämässä. Tuli takaisin viikon päästä ja ihmetteli kun ei takaisin pihalle päästetty kuin valjaissa. Nykyään hänellä on gps-panta kaulassa, johon voi soittaa ja nähdä kissan olinpaikan kartalla. Tässä on moni saanut hyvät naurut, kun ollaan kerrottu, että kissalla on oma puhelin :D
Vajaa kolme vuotta sitten saatiin todella huonoja uutisia, vakava sairaus on tullut vierailulle perheeseen. Mutta nyt saatiin odottelun jälkeen superhyviä uutisia, kun leukemiaa sairastanut läheiseni todettiin terveeksi. Syksyllä odottaakin matka Kanarialle, kun pystytään taas matkustamaan koko perheen voimin. Voimia vaan kaikille, joita on kohdannut vakava sairaus. Niistä pystyy myös selviämään.
Ystäväni lähti juuri Kiinaan pariksi vuodeksi perheineen. Perheenpää oli saanut työkomennuksen sinne, joten muutto oli edessä. Tietysti tässä ikävä tulee, mutta toisaalta onpahan hyvä syy lähteä käymään Kiinassa :) Ystävien kanssa jo mietittiin, että ehkäpä ensi syksynä sitten mennään porukalla. Ehkä ystäväni sitten jo osaa opettaa meille muutaman sanan paikallista kieltä.
Viime viikolla Porissa vietettiin Pintxoviikkoa. Meidän ravintolassa osallistuttiin siihen ekaa kertaa ja se löi meidät ällikällä :D Emme olleet valmistautuneet ihan niin isoon suosioon kuin osaksemme saimme. Kiitos sadoille maistelijoille :) Ensi vuonna sitten uudestaan ja kisan voitto tietysti mielessä.
Vielä on kesää jäljellä, nauttikaa siitä! Elokuu kuuluu mun lempikuukausiin. Aurinko paistaa lämpimästi, mutta illat jo vähän pimenevät. Kynttilöihin ja lyhtyihin onkin kiva sytyttää valkea ja nautiskella niistä lämpimässä illassa. Ehkäpä sytytät pari rakettia venetsialaisten kunniaksi ensi viikonloppuna ;)
janetzski
