Nykyajan menossa ei aina päänuppi jaksa seurata kroppaa. Ja sitten kun se kroppakin alkaa oireilla, niin mitäs sitten tehdään? Otetaan tietysti rennosti!!! :) Ja voidaan vaikka kirjoittaa blogia ;)
Mutta, missä välissä? Välillä on niin kova meno viikon jokaisena päivänä ettei ehdi muuta kuin vain ajatella, että voisin nyt olla makaamassa hiekkarannalla jossain kaukana. Tai makaamassa mökkilaiturilla aurinkoa ottaen ja meren liplatusta kuunnellen. Tai voisin olla sutimassa varovasti hiekkaa ja muita maan ainesosia pois antiikkisen esineen päältä jossain arkeologisilla kaivauksilla. Tuo viimeinen on ollut aina mun haavekuva rauhallisesta tekemisestä, mutta enpä ole vielä ainakaan haavetta lähtenyt toteuttamaan. Tuskin tulen koskaan sitä toteuttamaankaan. Tuon hiekkarannalla ja mökkilaiturilla oleskelun toteutan kyllä kesäisin aina kun vain ehdin :)
Jokainen on varmasti terapian tarpeessa joskus. Terapialla en nyt tarkoita kallonkutistajalla istumista vaan mukavien asioiden sisällyttämistä elämään. Negatiiviset tai suuresti kuormittavat asiat eivät tunnu niin isoilta möröiltä kun on vastapainoksi jotain mukavata. Vaikka vain lasi punaviiniä, kauniit kukat parvekkeella ja lämmin aurinko.
Itsellä on melko rankka työ, jota täytyy vastapainottaa jollain rentouttavalla. Niin kuin kaikki tietävät urheilu kuuluu olennaisena osana elämääni ja onkin elämäntapa mulle. Ilman sitä pää hajoaisi. Jos tulee pitkä tauko etten ole päässyt liikkumaan, niin se tuntuu heti kropassa ja varsinkin korvien välissä. Kroppa on täynnä patoutunutta energiaa, joka täytyisi saada pois. Psyyke muuttuu rauhattomaksi, murjotuttaa. Olo helpottuu heti kun on päässyt purkamaan energiavarastoa kunnon hikiliikunnalla. Olen lapsena ja nuorena urheillut kilpaa ja kova treenaaminen totutti elimistön siihen, että liikuntaa ei voi jättää pois ilman sivuvaikutuksia.
Vaikka liikkuminen on mulle rentouttavaa korvienvälihoitoa, niin kova treenaus käy totta kai kropan päälle. Ja koska teen liikuntaa myös työkseni täytyy välillä tehdä rentoutuakseen ihan jotain muuta. Meillä on menossa kotitaloni maalaustalkoot. Ja, ai että, kun oli mukavaa ja rentouttavaa puuhaa maalata aitaa. Ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin valkoisen maalin sutimista lankkuun omalla tahdilla. Ja aurinkokin paistoi lämpimästi. Parasta terapiaa :)
Veljeni on hommannut kylpytynnyrin. Sinne on kyllä kiva pulahtaa lilluttelemaan raskaan työpäivän jälkeen. Tai rentouttavan maalaushomman jälkeen. Hörppästä yksi kylmä juoma. Ja katsella tähtiä taivaalla iltamyöhällä. Tai nyt kesän alussahan tullaan nauttimaan niistä yöttömistä öistä eikä tähdistä ;) Ja taidetaan kyllä nauttia niistä kivoista inisevistä jutuista, jotka vievät ulkona olemisen nautinnon ihan toiselle levelille...
Hieronnassa käynti on myös parasta terapiaa. On mukavaa vain maata lavetilla ja antaa toisen asiantuntevasti hieroa kipeät kohdat auki. Ja lihakset kiittää huolenpidosta. Ja jos ei ehdi hierojalle käytän vaihtoehtona rullaushoitoa. Mahtava tunne kun esim. HighRollerin avulla saa pohkeen jumipisteet auki ja jumppaohjaaja voi taas pomppia iloisena kerähyppyjä tunnillaan.
Parasta terapiaa on myös kampaajalla käynti. On rentouttava tunne kun joku hieroo ja koskettelee päänahkaa. Ja tekee susta lisäksi nätin :) Aah, parin päivän päästä saa taas kuontalon kuntoon.
Parasta terapiaa on totta kai ystävien kanssa yhdessäolo. Lenkkeily, kahvittelu, illanistujaiset, grillailu, saunominen, teatterissa ja ravintolassa käynti. Sekä yhdessä tekeminen muutenkin. Ja parasta on hyvät keikat ja keikkamatkat :) Kiitos Niinalle viimeisimmästä keikkaviikonlopusta!
Tärkein terapiamuoto mulle taitaa kuitenkin olla hyvät yöunet. Olen aina tarvinnut unta paljon. En tiedä johtuuko se vain siitä, että toiset tarvitsevat unta enemmän kuin toiset vai siitä, että nuorena lihaksistoni koko oli ikäiselleni tytölle ihan jäätävä. Ja lihakseni kipeytyivät helposti kovasta treenistä. Tarvitsin paljon unta ja lepoa. Tarvitsen sitä edelleen. Lihaksistoni koko ei ole kylläkään enää jäätävän kokoinen (ihan riittävä kuitenkin;)), mutta rankka seisomatyö ja jumpanveto käyvät totta kai edelleen voimille.
Kaikki tietävät sanonnan: "Rankka työ vaatii rankat huvit." Olen huomannut, että tässä iässä kannattaa miettiä mikä on jo rankkaa huvia. Enää ei jaksa riekkua aamuneljään ja mennä muutaman tunnin yöunilla töihin ( ja nukkuu sitten univelat myöhemmin pois). Ehei, jos sinne rientoihin mennään, täytyy saada nukkua seuraavana päivänä pitkään ja riennoista lähdetään kotiin viimeistään klo 02! Joskus sattuu hyvä päivä ja jaksaa hillua pitkään, mutta se kyllä ottaa veronsa sitten pari päivää ainakin. Ollaan viikonloppuna lähdössä kuntosalin työporukan kanssa risteilylle ja silloin pyrin jaksamaan hillua koko 24h. Katotaan nyt sitten monta päivää laivalla käynti ottaa veroa :D No, onneksi sunnuntain voi käyttää kotisohvalla makaamiseen ja hiljaa olemiseen. Ja miettimiseen, olenko terapian vai buranan tarpeessa, hmm ;)
Mukavaa terapiaa kaikille!
jaana
P.S. Ens kerralla sitten niitä Henrikan toivomia ruokajuttuja :) Hyvä ruoka mukavampi olo :)
P.S.2 Ja kaikki (varsinkin naiset) tietävät, että parasta terapiaa on totta kai SHOPPAILU! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti